Tiesitkö?

Osteoporoosi on luuston sairaus, jossa luun tiheys ja laatu ovat heikentyneet niin, että se altistaa murtumille. Suomessa arviolta 22 % yli 50-vuotiaista naisista ja 6 % miehistä kärsi osteoporoosista vuonna 2010. Luuntiheyttä heikentävät elintapojen ja ravinnon lisäksi tietyt lääkkeet ja sairaudet. Naisilla luuntiheys heikkenee vaihdevuosien jälkeen entisestään.

Ikääntyneillä kaatuminen on pahin murtuman aiheuttaja. Vuonna 2010 Suomessa ilmaantui 36 000 uutta osteoporoottista murtumaa yli 50 vuotiaille, joista jopa vajaa 20 % oli lonkkamurtumia. Lonkkamurtumat vaativat yleensä pitkäaikaista sairaalahoitoa, jonka aikana kunto usein romahtaa. Vain kolmasosa lonkkamurtumapotilaista palaa samalle tasolle kuin ennen murtumaa. Lonkkamurtuma kasvattaa kuoleman riskiä 5-8 kertaisesti normaaliin tasoon verrattuna ensimmäisten kolmen kuukauden ajan murtumasta. Murtumien ennaltaehkäisy ja hyvä hoitotasapaino voivat vähentää jopa 25-50 % lonkkamurtumista.
 
Osteoporoosi on yleisesti alidiagnosoitu ja -hoidettu sairaus. Osteoporoosin ensimmäinen oire on yleensä luunmurtuma ja siihen liittyvä kipu. Nikamamurtumat eivät aina ole edes kivuliaita, vaan ne voidaan todeta sattumalta tai huomata esimerkiksi pituuden lyhentymisenä. Mitä aiemmassa vaiheessa osteoporoosi todetaan ja hoito aloitetaan, sitä parempi, sillä pyrkimyksenä on, ettei ensimmäistäkään murtumaa pääsisi syntymään. Tärkeintä on ennaltaehkäisevä hoito, kuten esimerkiksi kalsiumin ja D-vitamiinin riittävä saanti, riittävä luustoa kuormittava liikunta ja tupakoimattomuus.
 
Normaalisti osteoporoosia mitataan terveydenhuollossa kaksienergiaisella röntgenabsorptiomenetelmällä (DXA), mikä on mittauksena kallis ja lisää potilaan säteilykuormaa. Sen vuoksi mittauksia suoritetaan vain erityisessä riskiryhmässä oleville lääkärin lähetteellä.